Sukat laulavat

Pari runoa on tullut tänne kirjoitettua viime aikoina, omaa ja käännöstä. Noh, jos minusta on joku saanut jollakin tapaa sofistikoituneen mielikuvan, niin tämä kirjoitus kyllä murtaa sen kuvan säpäleiksi. Minua näet huvitti -- pistetään univelan piikkiin -- suunnattomasti löytämäni video, jossa sukat laulavat Bohemian Rhapsodyn skottiaksentilla. Hohhoijaa.

Vihastus

Junassa kirjoitettu lyhyt runonen lapsen herättämästä vihantunteesta.

Vihastus

Sinä et ymmärrä,
Minä en ymmärrä.
Sen me ymmärrämme.

Sinä olet lapsi,
Minä olen aikuinen.
Niin ainakin luulisi.

Lammella

Pari viikko taaksepäin olin toverini kanssa pyörällä liikenteessä. Matkamme määrä oli Pirttimäen ulkoilumajan tienoot Bodom-järven lähettyvillä. Minä pyöräilin vanhalla pyöränrottelolla, jossa kyllä on kolme vaihdetta, mutta ne eivät toimi. Katu-uskottavuutta pyörässä on vaikka muille jakaa, eikä tuollaisen puhkiruostuneen pyörän kanssa ole huolta omaisuudesta; jos joku sen ilkeää varastaa, tarpeeseen kyllä menee.

Matkan varrella -- ylämäkien lisäksi tietysti -- suurta hupia oli maailmanmenosta purpattaminen kovaan ääneen. Vihdintien ja Kehä III:n vieressä pyöräillessä urputtaminen kävi kovasti äänijänteille, koska liikenteen pauhussa piti korottaa volyymiä sangen paljon. Syntyi sarja kuolemattomia keskusteluja, jotka lienevät kuolleen siinä mielessä, että taltioitua niitä ei sanatarkasti tullut. Jäi kuitenkin sellainen tunne, että eteviä oli puhuttu.

Bodomintien ylämäet kävivät voimille minulla, kun pyöräkkeellä piti runtata puoli pyöränmittaa kerrallaan mäkeä ylöspäin. Pahimissa mäissä oli pakko nöyrtyä taluttamaan. Siinä sitten hattu kädessä, katse maahan luotuna talutin pyörää musta pilvi pääni päällä. Mieltä onneksi piristi golf-kenttä:

Ensin toki ruodittiin golf-kenttien typeryyttä, elintasomasturbaation kukkaa, kaikkea sitä luonnonvarojen ja maa-alan tuhlausta, epäliikunnallisuutta jne. Sitten hetken mielijohteesta ajaessamme alamäessä lujaa oli aivan pakko huudella ruokottomuuksia turpeille elintasorunkkareille, jotka olivat tulleet kaunista kesäpäivää viettämään puhkimyrkytetylle ruohokentälle, jolla sanan "biodiversiteetti" lausuminen tuntuisi lähinnä loukkaukselta Gaiaa kohtaan. Ruokottomuuksien huutelusta nuori, vihainen mies sai kunnon adrenaliinipuuskan ja sitä seuranneen hyvänolontunteen. Palasia minun "vihan ja katkeruuden esseistäni".

Jätimme pyörämme ulkoilumajalle ja lähdimme patikoimaan. Siinä vaihdoimme sinisiä ajatuksia luonnosta ja sen kauneudesta, kunnes keskustelu siirtyi toki ihmiskunnan luonnottomuuteen ja sen seurauksiin. Viha ja harmonia kiehuivat ja kypsyivät aarniometsän kätköissä meissä vuorotellen.

Leiriydyimme kauniin lammen rannalle, jonka vedestä teimme askeettista vihanneskeittoa. Pitkän matkan jälkeen se maistui hyvälle. Kuvankaunis lampi oli kuitenkin roskattu, keskellä luonnonsuojelualuetta (!). Rannalla oli nuotion jäänteet, vaikkei koko alueella saisi tehdä avotulta kuin niille osoitetuissa paikoissa. Löytyi perinteisiä roskia aina pullonkorkeista teltannaruihin ja -tappeihin. Ja mikä oudointa, ongimme lammesta Jurassic Park -pussilakanan. Auta armias, ihminen, kuinka oletkaan törkyinen!

Aamutähti - πρωϊνό άστρο

Julkaisen suomeksi kääntämäni version yhdeksän kertaa kirjallisuuden Nobel-ehdokkaana olleen Jannis Ritsosin runosta Πρωϊνό άστρο. Ritsos kirjoitti runon tyttärelleen, joka runon syntyaikoina oli vasta pieni vauva.

Toivottavasti pidätte käännöksestä, palautetta ottaisin mielelläni vastaan.

Aamutähti

Tyttöseni,
tahdon tuoda sinulle
liljojen hohteen
hehkumaan uneesi.

Nuku, tyttö pieni.
Sillä matka on pitkä.
Sinun täytyy kasvaa.

Sillä pitkä
pitkä
pitkä on tie.

Lapseni nukahti
ja minä laulan...

On vaikeaa, tyttö pieni,
aluksi.

Mitä sanoisit, et oikein tiedä.
Aluksi on vaikeaa.

Miksi ei ole niin, tyttö pieni,
että oppisit vain
sen mitä olet,
sen miksi olet tullut.

Tullaksesi
siksi, mitä vaatii
maailman onnellisuus,
jotta loisit, tyttö pieni,
maailman onnen.

Mikään toinen ilo ei ole suurempi
kuin ilo, jota sinä tuot.

Muista se, tyttö pieni.