Tänään, arvoisat lukijat, saatte luettavaksenne käännökseni epigrammirunosta, jonka on kirjoittanut hellenistisellä ajalla elänyt aleksandrialainen runoilija Kallimakhos (n. 305 eaa. - n. 240 eaa.). Runo kertoo hänen ystävänsä Herakleitoksen kuolemasta.
Joku kertoi minulle kohtalostasi, Herakleitos, ja sai minut
kyyneliin. Mieleeni muistui, kuinka niin monet kerrat me
juttelimme auringon laskuun. Mutta nyt sinä,
halikarnasson vieras, olet aikoja sitten ollut tuhkaa:
kuitenkin elävät sinun satakielesi siellä, missä
kaiken anastaja, Hades, ei kajoa sinuun sormellakaan.
Alkuteksti:
Εἶπέ τις Ἡράκλειτε τεὸν μόρον, ἐς δέ με δάκρυ
ἤγαγεν, ἐμνήσθην δ᾽ ὁσσάκις ἀμφότεροι
ἥλιον ἐν λέσχηι κατεδύσαμεν: ἀλ̀λὰ σὺ μέν που
ξεῖν᾽ 'Αλικαρνησεῦ τετράπαλαι σποδιή:
5αἱ δὲ τεαὶ ζώουσιν ἀηδόνες, ἧισιν ὁ πάντων
ἁρπακτὴς Ἀίδης οὐκ ἐπὶ χεῖρα βαλεῖ.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti