Muistelmat

Julkaisen raakaversion juuri valmistuneesta Jannis Makrijanniksen "Muistelmien(Απομνημονεύματα)" esipuheesta. Merkillinen mies tämä Makrijannis:

Makrijannis((1797–1864)) oli kreikkalainen kauppias, sotilas, poliitikko ja kirjailija. Hän oli oppimaton, mutta hänellä oli suuri halu -- tai pakkomielle -- tuoda Kreikan itsenäisyystaistossa kokemansa asiat julki, joten hän opetteli itse lukemaan ja kirjoittamaan sen verran, että saattoi taltioida kokemansa. Syntyi "Muistelmat", nykykreikan kirjallisuudelle merkittävä teos. Seferis, kirjallisuuden Nobelin ehdokkaanakin tunnettu runoilija, kutsui Makrijannista yhdeksi modernin kreikkalaisen proosan suurimmista mestareista. Alla teoksen esipuhe luettavaksenne, olkaapa hyvät.

Jannis Makrijannis: Muistelmat

Esipuhe

RAKKAAT LUKIJAT!

Koska olen ottanut tehtäväkseni rasittaa teitä tällä heikkoudellani, oppimattomuudella (jos tämä, mitä merkitsen muistiin, koskaan tulee päivänvaloon, selitän milloin minulla syntyi pakkomielle tähän ideaan – 26. helmikuuta 1829 alkaen Argoksella – seurattuani isänmaan taisteluja ja muita tapahtumia), sanon teille, jollette lue kaikkea, ei teillä kenelläkään ole oikeutta muodostaa mielipidettä asioista niin hyvässä kuin pahassakaan. Koska olen oppimaton ja en kykene pitämään kirjoittamaani järjestyksessä, ja...1 silloin valaistuu lukijakin.

Alan tähän työhön kirjatakseni koettelemuksia isänmaatamme ja uskoamme vastaan, jotka ovat mielettömyytemme, itsekkyytemme, virkamiehiemme, poliitikkojemme ja meidän, sotilaiden aiheuttamia, ja koska olen vihoissani tästä kaikesta, sillä olemme vahingoittaneet suuresti isänmaatamme ja niin monet viattomat ovat kuolleet ja kuolevat. Taltioin kaikkien tähän päivään mennessä tekemät virheet. Emme ole vielä uhrautuneet hyveen ja isänmaallisuuden puolesta, ja olemme tässä kurjassa jamassa sekä vaarassa tuhoutua.

Kirjoitan syistä ja olosuhteista, joissa me kaikki olemme saattaneet maatamme turmioon. Myös minulla on osani tässä maassa ja yhteiskunnassa, ja kirjoitan suunnattomalla tuohtumuksella syyllisiä vastaan, en siksi, että minulla olisi jotakin erityistä kaunaa heitä vastaan, vaan koska paloni isänmaata kohtaan saa minut vihastumaan. Siitä syystä en ole kyennyt kirjoittamaan yhtään lempeämmin. Olen piilotellut tätä käsikirjoitusta olosuhteissa, joissa olen ollut syytettynä useita kertoja. Nyt julkistettuani sen ja luettuani kaiken, mitä olen kirjoittanut huhtikuuhun 1850 mennessä, huomasin, etten ole suosinut ketään.

Tämän huomasin siis ensimmäisenä, ja toiseksi, että monessa osin olen palannut uudestaan samaan asiaan (olen näet oppimaton, huonomuistinen ja en osaa järjestää kirjoittamaani). Kolmanneksi huomasin sen, mitä taltioin Colettin ministeriöstä, joka teki niin suuria vääryyksiä isänmaataan, uskoaan ja tovereitaan sekä kaikkia kunnollisia ihmisiä kohtaan; hän vuodatti maanmiestensä verta epäoikeudenmukaisesti; aiheutti kärsimystä onnettomalle isänmaalleen. Nyt hänen kuoltuaankin hänen oppipoikansa ja toverinsa, jotka meitä hallitsevat, jatkavat tätä, ja hänen kelvottomat parlamenttinsa ja sensorttiset, jotka eivät ole jättäneet kolikkoakaan kassaan, ovat saattaneet koko valtion onnettomuuteen ja sekaannukseen. Suuri retaleiden joukkio on eristänyt meidät maailmalta kolmatta kuukautta, kaapannut kaikki laivamme ja tuhonnut kaupankäyntimme. He ovat polkeneet lippuamme, ja saarten ihmiset kuolevat nälkään, laivansa menettäneinä hamuilevat katuja ja vuodattavat tummia kyyneleitä.

Kaikki nämä kauheudet ovat Colettin ja hänen kumppaniensa tekosia, noiden samaisten kumppanien, jotka jättivät vallan hänelle, jotta tulisimme hallituiksi hänen tavallaan yhdessä hänen sellaisten tovereidensa kanssa. Tästä kärsimme ja Luoja tietää, mitä olemme vielä kärsivä. Kaikki tämä tapahtui siitä syystä, että Colettilla oli salattu motiivi ja intressi kumota Syyskuun Kolmannen perustuslaki – tämä perustuslaki sisältää säädöksiä uskonnosta ja muita isänmaan pelastuskeinoja . Meillä on tämä paperilla, ja sen sijaan, että se hyödyttäisi meitä, se vie meidät perikatoon. Kaikki muut, joista kirjoitan heti alusta alkaen, ovat pyhimyksiä Colettiin ja hänen nykyisiin kumppaneihinsa verrattuna, vaikka alkuperäiset virheet saivatkin aikaan nämä myöhemmät.

Tämän kaiken vuoksi kirjoitan tätä. Ihmisenä olen kuolevainen, ja joko lapseni tai joku muu kopioi kirjoittamani tuodakseen sen julki ja julkistaakseen ensin ne ihmiset, joita vastaan tuohtuneena kirjoitan, ja sitten heidän kaikki tekonsa ja nimensä lempeästi, ei loukkauksin. Siten tämä voi hyödyttää tulevia sukupolvia, opettaa heitä uhrautumaan suureellisemmin isänmaan ja uskon puolesta, elämään ihmisinä tässä maassa ja harjoittamaan tätä uskontoa. Kansa ei voi olla olemassa ilman hyveitä, uskoa ja ponnistuksia isänmaan puolesta. Varokoot he myös itsekkyyttä. Jos he kompuroivat, he vajoavat syvään kuiluun, jossa he kärsivät kuten me olemme kärsineet: joka päivä vajoamme lähemmäs kuilua. Siispä kun tämä käsikirjoitus julkistetaan, arvoisat lukijat, lukekaa kaikki, alku ja loppu. Silloin voitte langettaa tuomionne, hyvässä ja pahassa.

1 lukukelvoton kohta käsikirjoituksessa