Writestyle

Lifestyle, siitä kertovia lehtiä, Internet-sivuja ja lehtiä on vaikka muille jakaa. On tärkeää tietää, miten kuluttaa "oikein"; tietää mitä ostaa, mitä pukee päälleen, missä käy lomalla jne. Mutta miettiikö kukaan, millä kirjoittaa muistiinpanonsa, kirjeensä ja kauppalistansa? Harvapa minun tietääkseni. Ja kun kerran elämme sellaisessa yltäkylläisyydessä ja turhamaisuudessa, että meillä on varaa sekä aikaa pohtia tällaisia seikkoja, esitän oman näkemykseni tästä.

"Writestyle"-termi juolahti mieleeni taannoin em. kaltaisia pohtiessani, ja mikäli ilmaisua ei kukaan ole aikaisemmin keksinyt käyttää, lanseeraan sen täten käyttöön: ja "RÄKS" -- shampanjapullo poksahtaa sanastolaivan kylkeen! Tästä lähtien jokaisen itseään kunnioittavan kynäniekan, tai vain satunnaisenkin muistiinpanojen tekijän, on syytä tietää, millä välineillä kirjoittaa. EI ole aivan sama, sutaiseeko muistiinpanot ruutuvihkoon tylsällä lyijykynällä (ja ties minkä merkkisellä). Jos ei tästä seikasta välitä, samantien voi olla välittämättä siitä, mitä leipää syö, mitä kirjoja lukee, mitä ajattelee. Siinäpä vasta sivistysihminen!

Mitään kiveenkirjoitettuja neuvoja ei toki voi kenellekään antaa, sillä oikean writestylen omaksuminen on samojen lainalaisuuksien alainen kuin muukin elämäntyyli: sen on korostettava yksilön persoonallisuutta. Tylsä halpislyijykynä kertoo samaa kuin 1990-luvun alussa suositut raitaverkkarit tai sen ajan neonväreillä kirkuva tuulipuku. Valitkaa siis tarkoin muistikirjasenne ja kynäsenne.

Koulutuksessa kaunokirjoitus on lähes tyystin syrjäytetty tänä digitaalisten rääppäimien aikakautena. Kuulemma nykyisin koulussa opetettava kirjoitus muistuttaa jotain käsialan (joka jo minun kouluaikoinani oli "kaunon" sijasta pikemminkin "rumoa") ja tekstausten välistä olevaa kyhäelmää. Poissa ovat vanhanajan kirjoituksen kauneus, ja hienostuneisuus.

Olen itse omaksunut vanhoista kirjeistä ym. näyteteksteistä vanhan ajan kirjoitustyyliä, enkä voi sanoa kuin, että se on tuonut paljon kauneutta kirjoitukseeni. Motivoidun jopa helpommin kirjoittelemaan muistikirjaani esimerkiksi bussimatkoilla, koska vaikkei korkealentoisia, sfääreihin yltäviä ajatuksia syntyisikään, on silkkaa vilpitöntä iloa katsella kauniiden kirjainten muodostumista paperille, kirjoittipa sitten asiaa tahi puuta heinää. Elvyttäkäämme kauneus, jolle ei ole enää sijaa nykymaailmassa, tuo rahan vallan alle nitistetty sieluja herättelevä luonnonvara, muistakaamme kreikkalaiset!