Olipa sitten pörrötukkainen teini, hippihenkinen, hienohelmainen isän- ja äidinkulta, klassista tyyliä arvostava tai synkistelyyn taipuvainen persoona, kaikille löytyy oma tyylinsä - ja omat putiikkinsa. Aikakautemme on hionut huippuunsa sen, kuinka kaikki on myytävissä ja rahalla saatavissa.
Yhtenä esimerkkinä mainittakoon punk-liike, joka syntyi rikkomaan sovinnaisen ulkonäön yms. normeja, mutta nykyään on kaikkien todellisten punkkareiden häpeäksi olemassa esimerkiksi "Punk shop": kauppa, josta saa kaiken, mitä tarvitsee ollakseen "punk". Esimerkiksi henkilö, joka tahtoo olla "punk", voi vierailla em. kaupassa, ostaa sieltä rekvisiittaa, sitten marrsia levykauppaan ostamaan Ramonesin kootut ja H&M:lle farkkutakkia ostamaan. Äiti muokkaa myöhemmin kotona farkkutakkia, poistaa hihat ja ompelee punkkikaupasta ostetun Ramones-kangasmerkin siististi takinselkämykseen ompelukoneelle. Ja vot - nyt ollaan niin punketipunk!
Pörröpäiset, kimeä-ääniset teinit notkuvat kauppakeskuksessa. Päässään heillä on ylisuuria rusetteja, yllään hame ja paita, jotka ovat kuin suoraan manga-sarjakuvista. Laukkua koristavat kangasmerkit ja jopa japanilaisista piirroselokuvista kertovat lehtikuvat, jotka lähes peittävät olkalaukun pinnan näkyvistä. Nykyään on todella suosittua ihannoida Japanin kieltä ja pinnallisia ilmiöitä, tätä kertakäyttömaata, kerskakulutuksen sillanpääasemaa(hieno ilmaisu, kiitos Linkolalle!). Japanilaisen mieleen, jos johonkin, on indoktrinoitu kulutusideologia kaikessa infernaalisessa kauheudessaan. Ei ihmekään, että Kai Nieminen, japanilaisen runouden kääntäjä, sanoi eräässä haastattelussa seuraavaa:
"Tokio on juuri sellainen paikka, jossa minulle tulee ahdistunut olo."
Tarkoitukseni ei ole väittää, että itse olisin tällaisen yläpuolella. Haluan vain yksinkertaisesti ihmisten tiedostavan tuotteistamisen tai kaupallistamisen, joka vallitsee heidän ympärillään olevassa maailmassa. Siltä on mahdoton välttyä, se vaikuttaa alitajuntaisesti meihin kaikkiin. Itselleni on joskus sanottu, etten "näytä vegaanilta". Jopa vegaaneille on nähtävästi tietty stereotyyppinen tapa pukeutua ja kuluttaa, johon en tuon töksäyttäneen mielestä sopinut. Kaikki me pukeudumme ja pynttäydymme ainakin jossain määrin viestittääksemme sillä jotakin, vähintäänkin tyylitajuamme, tai sen puutettamme. Eikä siinä ole mitään pahaa sinänsä, kunhan välttää materiaaliset ylilyönnit. Mihin vetää raja, sen päättäköön kukin itse.
Muita kulutuskriittisiä kirjoituksia blogissani:
Pistipä jostain syystä kummasti silmään tuo Japania koskeva osio! Suosittelisin ensin tutustumaan kunnolla siihen minkälainen Japani maana oikeasti on, koska kirjoituksesi perusteella et tiedä edes 1/4. Ja kun Japani on pikkasen jotain muutakin kuin Tokio! Pelkän Tokion nähneenä ei voi sanoa Japanista oikeastaan yhtään mitään!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kyseessähän oli toki hyvin stereotyyppinen kärjistys Japanista maana retorisiin tarkoituksiin, ja ymmärrän kyllä, ettei yksittäinen suurkaupunki ole koko totuus koko maasta kulttuurinsa kaikkine vivahteineen; ihan kuin Suomesta ei voi sanoa, että Suomi=Helsinki. Mutta huomiosi on hyvä, kiitos :) !
VastaaPoista