Mieleeni muistui eräänä sumuisena aamuna raitiovaunussa Image-lehdestä lukemani Stillerin kolumni. Siinä hän kirjoitti "rakkaille stuiduille", enkä sitä lukiessani voinut olla näkemättä häntä sieluni silmin puhumassa tuoreille ylioppilaille niin kovin isällisesti. Pähkinänkuoressa ideana kirjoituksessa taisi olla se, että ylioppilaaksi tultuaan luulee itsestään liikojakin, ja yliopistolle päästyään huomaakin olevansa älyltään täysin keskinkertainen, vaikka on aikaisemmin muuta luullutkin. Saman havainnon olen tehnyt minäkin aikoinani. Koulussa vielä olin aina parhaita oppilaita.
Mutta varsinaisesti tahdoin tällä kertaa osoittaa arvostukseni Stillerin journalismia kohtaan. Pidän kovasti hänen tyylistään puhua, tarkasti liioitellusta artikulaatiostaan ja sorisevista r-kirjaimistaan. Hän osuu usein asian ytimeen, on vaikuttava satiirissaan, koska hänen esityksensä jää - ainakin allekirjoittaneelle - vahvasti mieleen.
Muuan asia minua on jäänyt kovasti harmittamaan: ystäväni kertoi tv-ohjelmasta, jossa Stiller kävi silloisten eläinaktivistien leirissä, kun nämä olivat pystyttäneet telttansa osoittaakseen kesän aikana mieltään silloista Karttulan koe-eläinkasvattamoa vastaan - ja minä en nähnyt tuota ohjelmaa! Kasvattamo on sittemmin onneksi lopetettu. Stiller kertoo olevansa "pelottavien terroristien" keskuudessa. Hän kysyy heiltä, mitä he nyt aikovat. Yksi leiriläisistä vastaa, että varmaankin juuri nyt he keräävät sieniä. Pesäpalloakin pelattiin kuulemma.
Hän tuo hauskasti esille suomalaisen median tavan leimata eläinoikeusaktivistit väkivaltaisiksi, kommandopipo päässä hilluviksi terroristeiksi, joilla suurin piirtein pommitkin takataskussa, ja jotka ennen kaikkea ovat suurin sisältäpäin tuleva uhka Suomen turvallisuudelle. Haloo, Supo, herää jo!
Stiller tekee tässäkin ohjelmassa mainiota satiiria, joka hakee vertaistaan medioissamme. Nostan keikarinhattuni sangen korkealle osoittaakseni suuren kunnioitukseni hänen sanasteluaan ja työtään kohtaan. Kauan eläköön Stiller!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti