Isien veljeskunta

Aikana ennen kesäkuussa syntynyttä esikoistamme kävin vaimoni raskausaikana Kätilöopiston järjestämässä keskusteluryhmässä, joka oli tarkoitettu tuleville isille, sekä ensikertalaisille että kokeneemmillekin konkareille. Paikalla oli vajaan tusinan verran isäkekokelaita. Minä olin heistä kaikista nuorin: ainoa alle 30-vuotias. Tämä ei yllättäne ketään, koska keskivertoisäthän ovat esikoisensa kohdalla yli kolmenkymmenen. Ennen näin ei ollut, monista sosiologis-ekonomis-psykologislähtöisistä syistä, jotka kukin voi itse päätellä (palannen tähän aiheeseen joskus toiste).

Pysyäkseni aiheessa, oli mukavaa, että paikalla oli kaksi isää, joilla jo entuudestaan oli lapsia. Heiltä sai hyviä näkökulmia ja vihjeitä tulevaan koitokseen - ja totta kai asiaan kuuluvaa pelotteluakin. Ja täytyy myöntää, että on tämä ollut rankempaa, kuin osasin koskaan odottaa. Televisiossa ja elokuvissahan vauvat totta kai nukkuvat pitkät päiväunet, ja vieläpä omassa sängyssään täysin tyytyväisinä. Noh, ymmärretään, että realismi ei ehkä olisi tarkoituksenmukaista viihteessä.

Hauskinta keskustelutilaisuudessa oli kuitenkin todella hyvä ja suomalaisille epätyypillinen ilmapiiri; keskustelu lähti hyvin käyntiin ja suomalaiset miehet(!) kertoivat tunteistaan ja kokemuksistaan. Kerrottiin työhuolista, unettomuuden pelosta, seksisistä ja sen puutteesta sekä kaikesta mieltä askarruttavasta aina raha-asioita myöten. Siivousvinkkejäkin jaeltiin. Miesten avoimuus yllätti minut, ovathan suomalaiset tunnetusti niin juroja ja sisäänpäinkääntyneitä, mutta toisaalta, tokkopa jurnuttavat perusjampat tuollaiseen vapaaehtoiseen tilaisuuteen tulisivatkaan.

Oli hienoa saada kokea heti kuuluvansa isien salaiseen veljeskuntaan. Ovathan lapset sukupolvia ja ihmisiä ylipäätäänkin yhdistävä yhteinen asia, joista kaikille on mielipiteensä ja kokemuksensa -oli omia lapsia tahi ei. Hyvää isänpäivää kaikille!