Ultravegaani

En ole ehtinyt kirjoittaa pariin päivään töiltä ja luennoilta, mutta tänään palaankin asian viereen kirjoittamalla hassusta tapahtumasta, joka sattui töissä toissapäivänä. Muuan työtoveri näet kysäisi minulta jotain hyvin mielenkiintoisella tavalla:

Hän oli todella kiinnostunut kasvissyönnistä ja kutsui liharuokia ”epärehelliseksi ruoaksi”, minkä minäkin vegaanina hyvin ymmärrän. Jonkin aikaa hän kertomansa mukaan oli itsekin ollut kasvispainotteisella ravinnolla. Niinpä hän sitten kysäisi minulta, olenko sellainen ultravegaani. Tämä huvitti minua, koska moista ilmaisua en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Selitin hänelle kasvissyöntiterminologiaa, itsekin yhtä hauskaa kaskua rikkaampana. Ehkäpä olemme ultravegaaneita, me kaikki vegaanit :) .

**

Tänään luin aamujunassa jonkun olan yli Korkeasaareen pelastetusta kuutista, joka oli ahdingossaan onneksi saanut apua. Tällaiset tapaukset eittämättä kuitenkin tuovat mieleeni ihmisten kaksinaismoralismin siinä, mitä tulee eläinrakkauteen.

Olen tässä lueskellut Peter Singerin ”Oikeutta eläimille”-kirjaa, jonka onnistuin ostamaan Opiskelijakirjaston poistomyynnistä. Siinä hän kirjoittaa tällaisesta ”eläinrakkaudesta”. Ihmiset rakastavat kissoja, koiria ja kuutteja, kaikkia söpöjä eläimiä, ja niiden syöminen on heidän mielestään julmaa ja ehdottoman väärin. Minun mielestäni on tismalleen sama asia syödä koiraa kuin sikaa, ja niinhän se onkin: ero on vain siinä, että koiraa pidämme sattumalta lemmikkinämme.

Mitäpä jos meidän kauneus- ja söpöystajuamme viehättäisivätkin siat? Silloin söisimme varmaankin koiria ja paheksuisimme siansyöjiä. Tätä muun muassa saisivat monet ruumiita popsivat miettiä mielissään.

**

Asiasta vielä kolmanteen: aion, jahka ehdin, silloin tällöin julkaista tässä blogissani uutta ”Elämäni elokuvat”-sarjaa, jossa kirjoitan arvosteluita elokuvista, jotka ovat jääneet jollakin erityisellä tavalla mieleeni. Ensimmäinen on osittain jo valmis. Olkaa luvulla!