Avoin kirje Kaarelan jäähallin rakentamista vastaan

Kaarelan raitin ja Hämeenlinnanväylän väliin jäävälle metsikölle puuhataan kaavamuutosta. Mikäli hanke toteutetaan Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston esittämän suunnitelman mukaisesti pian tämän pienen vihreän saarekkeen tilalla irvistelee kammottava öykkäurheilun areena pysäköintialueineen.

Mennäksemme ensinnä käytännön seikkoihin, miksi koko hanke on syytä heti, välittömästi ja oitis perua, mainittakoon viihtyvyys lähikoulun oppilaiden ja Kaarelan raittia käyttävien jalankulkijoiden näkökulmasta: ilman metsäaluetta syntyy suunnaton melu- ja esteettinen haitta. Vihreiden kuusipuiden katselun sijasta lapsiparat saavat niellä väylän pölyä ja ihastella betonin kuolemanharmaata sävyä.

Puhumattakaan alueen kasvi-, eläin- ja pieneliöstökannasta, joihin ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta kajota tyydyttääkseen toissijaisia tarpeitaan. Kukaan ei kuole, jos jäähallin rakentaminen jätetään sikseen, mutta kuka laskee uhrilukua toisessa tapauksessa?

Puhtaasti ihmiskeskeisestä näkökulmasta kertoo sekin, että ainoa säilytettävä lohko metsiköstä on sellainen, jolla on ihmiskätten jälkiä, vanhoja linnoitusrakennelmia. Entäs äiti Maan ikiaikaiset rakennelmat?

Toisekseen tällaiset hankkeet ovat aina symbolisia taistoja, joissa Typeryys ja Kehitysusko ottavat ihmismuodon puuhahenkilöissä ja taistelevat Järkeä ja Kohtuutta vastaan. Onhan selviä, ettei sellaista ilmiötä kuin jäähallit pitäisi olla olemassakaan. Ilmiö on yksi lenkki ketjussa, joka ajaa meidät lähemmäs luonnon sietokyvyn romahduspistettä.

Järkevässä maailmassa luistelua harrastettaisiin vain talvisin, kun jäätä on luonnostaan ilman valtaisaa lonnonvarain kulutusta. Järkevässä maailmassa vanhemmat antaisivat lapsilleen joskus laatuaikaa metsäpoluilla ja lastenkirjojen parissa sen sijaan, että otsasuonet tykyttäen työpäivän jälkeen kuskaavat harrastuksin ylikuormitettua jälkikasvuaan jälleen yhteen kerskakulutusharrasteeseen.

Mitä seuraavaksi? Ryhtyykö kaupunki pitämään sähkölämmittimin Hietaniemeä jäättömänä lainelautailijoita varten? Eikö heilläkin ole yhtäläinen oikeus harrastaa luonnottomasti?

Kunpa joku laulaisi Teidät, arvon ilkityöntekijät, suohon! Ehkä siellä hetken osaisitte ihailla Pohjolan luonnon jylhää kauneutta, ettekä palkkapussin perässä juosten tuhoaisi sitä. Kunpa ymmärtäisitte, miten sydäntä voi särkeä, kun lapsille ei ole muuta edes etäisesti oikeasta luonnosta muistuttavaa jäljellä kuin muutama vaivaismetsikkö. Säästäkää edes ne!

S. Markuksela
isä, fil. yo

Äänioikeus pois rahvaalta!

Perussuomalaisten Timo Soini oli eduskuntavaalein suurin ääniharava. Puolueen "jytkyn" varmistuessa eilen, kun kaikki äänet oli laskettu, osoittautuivat todeksi kaikki se, mitä galluppien perusteella jo kotvan aikaa on pelätty: Perussuomalaiset ovat oleva hallituksessa.

Panem et circenses, leipä ja sirkushuvit ovat kautta historian lehtien olleet tapa liehitellä "maaruvetoista" rahvasta. Rooman keisarit pitivät erityistä huolta ilmaisen levän ja näytäntöjen järjestämisestä pitääkseen torirahvaan tyytyväisessä mölinässään poliittisesti vaitonaisina.

Soinin ja kumppanien "leipä ja sirkushuvit" ovat kyläkouluja, muukalaisvihaa, raviratoja ja työpaikkoja. Kuten populistisilla liikkeillä on aina ollut tapana, on osaansa pettynyt poliittisesti yleensä epäaktiivinen heikko-osaisimpien joukko saatu valheellisin lupauksin mobilisoitua raapustamaan harakanvarpaita äänestyslipukkeeseen.

Tulevien neljän vuoden aikana he huomaavat, kuinka heitä on petetty. Jos jotakin hyvää pitäisi nykytilanteesta löytää Keskustan tappion lisäksi, niin nähtyään katteettomat lupaukset neljän vuoden päästä yhä lunastamattomina, äänestäjät vaiennevat persut seuraavissa vaaleissa sinne, minne he kuuluvatkin*.

Toisaalta -- siltä näyttää -- kansa on mitä luultavimmin niin typerää, että antaa tämän farssin uudistua neljän vuoden päästä. Eihän rahvas, joka töin tuskin selviää peruskoulusta, voi käsittää, että monet persujen vastustamista ongelmista ovat seurasta globaalien markkinavoimien riekkujaisista, mihin ei eduskunta paikallisilla päätöksillä voi vaikuttaa heikontamatta Suomen kansainvälistä asemaa.

Tästä syystä rahvaalta täytyy -- nyt, heti välittömästi, oitis! -- ottaa äänioikeus pois. Kenties Platonin Valtion hengessä voitaisiin perustaa kultivoituneiden ja järkevien äänestäjäin joukkio, joka ymmärtäisi rahvaankin parhaan jopa pitkällä aikavälillä. Joukkio voitaisiin valita kattavin psykologisin menetelmin ja testein, joissa junttimaiset piirteet toisivat miinuspisteitä.

Nyt peräsuolessa kipinöi iso ja ilkeä hiilenkekäle. Kansa, hyi häpeä!

* Sivistyneen kielenkäytön hengessä en mainitse ko. paikkaa.

Mölisevä torirahvas -- savoksi.

Olen aina pitänyt savon murteesta, ja en ole koskaan ollut tunnettu kovin korkealle yltävästä huumorintajusta. Siispä muuan suosikkiesseistäni "Mölisevä torirahvas" nyt toisintona teidän kiusaksenne, mutta tällä kertaa savoksi:

Katoen. Ja katoel lissää. Silimijänj, piätänj ja sieluvanj alako särkee, mutta minu' olj pakko silti kahtoo lissee. Vihhaenen nuorj ukko heräsj. Synty pienoesessoo.

"Suurj, mölisevä suu". Sellaeseks kalastaja-vilosohvi Pentti Linkola - -jota
aeka monesti ovat tituleeranneet hulluks juurj ne, jotka eevät oo hänen
kirjotuksijaal lukeneet enempää kun kontekstista irrotetul laenaaksen
verran - - kuvvaa kansaa, jookkoo, jossa tyhmyys tiivistyy. Mielipiteeseen on
hyviv vaekeea olla yhtymätä, jos vähänniin seoroo, mitä yhteeskunnassa ja
mualimalla tapahtuu.

Antiikiv vilosohvi Rotakoras esitti kuuluisaks tulleel laasahuksen" immeenen on
kaekem mitta". Kaeken on tapahuttava siis ihmisen näkökulumasta, yhel lajin
tarpeeta ja toeveeta silimällä pittäen. Ja kas, humanismi siinä
alastomimmillaan!

Luonnonsuojelussa ihmiskeskeesyys on nähtävissä uatteellisessa kahtijajjaossa.
Konservatismi suojeloo luontoo ihmistä varten, ihmisen tarpeet
ruaka-aeneessa, virkistyskäätössä yms. huomijoo' ottaen.Reservatijonismi
suojeloo luontoo iteltää' ihmiseltä, heenäsirkoesta vuarallisimmalta.Ja
totta vie, suojelusta luonto kaepaakin, suorastaah huutaa sitä!

Näel luajamittaeseel luonnor raeskaakseen, korkoel lisäks pankkiholovinniin
ulosmittaamissee' yltävään kiskontaan ee oo piästy yksittäesteh henkilöehen
elintasomasturpaatijolla. Kutel Linkola asija' ilimaesoo, vaekka kaekki
luksempurkilaeset voevat rellestee mielinmääriv, viskellä akkuhappoja jokkeen,
poltella kaskija, rakennella kännykkämastoja ja ajella ökyaatoja minkä
suinkin kerkeevät. Ee se mualimata kuatas.

Kaatta historija' ovat monenlaeset hallitsijat, tyrannit, johtohahmot ja
kansan yljn kerros osottanneet vaaraattaan suorastaa' öökkärimmäesinnii' ilimijöen.
Or rakenneltu palatija ja puutarhoja, rahattu eksoottisija eläemijä
ympäriinsä, eekä juomingeelle ja mässäelylle oo ollu loppuva näkyvissä.Eekä
tästä oo seorannut luonnom monimuotoesuuver räjähysmäestä
kööhtymistä.

Tavallinen kavunmies, joka oj johatettavissa vaekka mihin, kuhal leepää ja
sirkushuvija piisaa, voejaan nähä syypäänä. Vae voejaanko? Vae onko
henkilö, joka paenii mielipahassa siitä, ettee oo varroo kun Toyotaan,
vaekka kaverilla om Merkees, eekä ees 42 tuumal luajakuva-televisijoon,
sittennii' uhri tässä kaekessa? Siitäkih huolimata, että miljoonat ja
miljoonat hänenkaltaesisa kulutuksellaan niännyttäävät luontomme
elintavvoellaan?

Vielä 1960-luvulle suakka - - näem muistal lukeneenj - - tutkimustem mukkaan
elintason kohovamine' esimerkiks Suomessa palavelj ylleese' onnellissuuven
lissääntymistä; tokiha' ilo o' ihmisellä herkemmässä, jos ee oo huolta
jokapäeväesestä leevästä ja särpimestä. Kuitenniisa 1960-luvun
historijallisesta ja loppaalista näkökulumasta verrattaenniin
korkee elintaso aatoeneen, televisijoeneen ja jiäkaappeeneen on
nykysenkaltaeseen kerskakulutukseev verrattuna vaen tulitikku tunkijolla.

Kaeken tämän tavara- ja ylellissyystarjoelun keskellä surroo pienj,yksinäenen
immeenej, joka on kaottanut itestääj jottae' aeva' olennaesta ja tärkeeä,
ihmisyyvel, liekij joka sytyttää virvatulet ja tuo ilonkyyneleet meehin
kaekkiin tällä pienellä lanneetallamme. Ihmiselle om markkinataloos
markkinoenut vappaavev vappaatena kuluttaa ja suvaha materijjoo aeva' uuvella
tavalla. Usseelta on vaej jiänyt käsittämätä, että tämä"kuluttaminen "
kuluttoo heetä ihteeänniin, että vappaas kuluttoo onnii tosijasijassa vaen
orjuutta toemija, kutem markkinavvoemat tahtoesivat kuluttajjiin toemivan.

Ollakseen kulutusyhteeskunnassa mallikansalaene' ihmisen o' uhrattava
vappoo-aekansa työnteolle, jossa hänestä pahimmillaan nyhetään kaekki
liikenevä ja yljmääräenennii' irti. Toeset pistäävät vastaan, eevätkä pijä
työtä kuv välttämättömyytenä. Heellä om muitaki' arvoja, heetä kiinnostaa
vappaa-aeka, perhe, ystäävät yms. ihmiselle luonnollinen. Toeset ovat niin
syvällä vappaavessaan, että tekköövät tauotta töetä, mahahaavat uluvoen,
korppikotkat piä' yläpuolella oottelemassa. Ja suvahakseem mitä?Suvahakseen
lissee rahhoo, lissee elintassoo, lissää tavaraa... Menettämällä samalla ajan
käättää näetä kaekkija, pahimmillaam menettäem perheesä ja lähheesesä
vaaraaven takkoo-ajossa.

Aekaamme aeka monesti luonnehittaam materijalistiseks, materijjaa arvostavaks ja
ihannoevaks. Toesaalta se sitä onnii, kulutustavarat ovat tatussympoleeta,
niitä kaapitellaa' onnellissuuven takkeena. Aekakaatemme ja yhteeskuntamme on
iärimmäesem pinnallinen, kaekki maholliset ilimijöt tuotteestettaan ja
hinnotellaan, asetettaam markkinoentikonneestoon, jonka avulla kuluttajalle
luuvaan tarve johonniin, mikä tarpeeks kova' intoktrinnaatijoj jäläkeen
alakaakiv vaekuttoo aeva' yhtä luonnolliselta kun tarve käävä asijoellaan.

Kuitenniisa kaeken tämä' alta paestaa ilimiselevästi läpi, suorastaa' ammottaa,
että länsimaalaenen kulutusyhteeskunna' immeenen ee arvosta tavaroo ja
materijjaa, ee oo materijalistinen. Silloenha' ostaesimme vaem parasta,emmekä
vilikasisikaah halapatuotantoon tahi hankkisj tavaroeta ylenpalttisesti.Sen
sijjaa' arvostaesimme käsityötä ja siihel littyvijä esteettisijä ja
ekolokisijaki' arvoja, yksilöllisyyttä ja jokase' esineeh historijjaa ja
käättötarkoetusta. Emme hankkisj massaesineetä, vua' ossaesimme arvostaa
jokasta käsintehtyä, kaanista puukaahaa, joella jokasella on
runollisempikin tarina kul lähimmäh halapatuotantommaan tehtaasta rekkaan
putkahtaminen. Samalla olisj huolj ommaesuuvestakim pienempi.Hellenistisen
ajan näätelmäkirjaelijalta Menantrokselta on säelynyt elämänohje,jonka
mukkaan kööhyyven sietäminen ee kuulu kaekille, vaev viisaelle. Vähhyyvessä on
viisaatta, joka pienelläki' ajatustyöllä tulloo kenelle hyvänsä tääsin
ilimeeseks.

Vastataksemme siis kysymykseemme, onko pienj immeenen tässä pyörityksessä
vae' uhri, voenemme sannoo varraaksetta, että on. Hä' ite kärsii,hänen
lapsisa kärsivät, koko ihmiskunta kärsii - - luonnostamme puhumattakaan.Ee
kukkaan voe olla onnellinen tilanteessa, jossa paenostettaav viimeeseen suakka
olemaan koko ajan tehokkaampi, tehokkaampi opiskelija, tehokkaampi lapsi,
kirjastonhoetaja, aatomekkaanikko tahi vanhempi. Immeenen tarvihtoo raahaa ja
vappaatta, vappaatta ja aekoo kahtella, kun kahvi tippuu ja joki virtaa,yksin
ja yhessä lähheestesä kansa. Ee häm pohjimmiltaah haluva olla niin
turmeltu, ettee hetkeekään kestä olla raahassa, koko ajan napit korvilla,
kun ee kestä elämee sellaesena kun se on, vuav vae' yhteeskuntamme
kehittämänä versijona, jossa elokuvateetterim pisovaareehinniin o' asennettu
näätöt, ettee vae' omija ajatuksijaaj jootuisj kestämään ja jotta olisj koko ajan
tietonen, kiitos maenonnan, siitä mitä toella tarvihtoo.

Anna' armahukser rahvaalle, eeväthän kaekki ossoo ja kykene ajattelemaan
niim pitkälle. Oma mielenraaha ja yöunettii' ovat vuakalaavalla, jos alakaa
kysseenallaestoo kaekkee ympärillääv vallitevata. Vaekkakin se on tarpeen,
vaekkakim meejän kaekkii' olemassaolo tulevaesuuvessakir riippuu siitä.Äeti
Mua kahtoo meetä riippuven kynsillään kallijojyrkänteen seenästä itkiin ja
valittaem meetä avuks. Myö kahtelemme alas kallijol laelta.Tahommeko
irrottoo häne' otteisa elämästä, samalla omastammekin ?

Vaalit tulevat

Vaalimainoksia näkyy katukuvassa jo. Keväisessä auringossa tauluissa irvistelevät toinen toistaan koreammat tulevaisuuden poliittisten taistojen sankarit. He ovat taltuttava budjettivajeen lohikäärmeet peitsillään -- tai pahentava sitä. Kuitenkin, he ovat tulevaisuus.

Perussuomalaiset ja SKP ovat ainakin maininneet mainostaulussaan ehdokkaidensa kotikaupunginosat. Persuilla siellä ilmaantui mm. Jakomäkeä ja muita vähemmän arvostettuja kaupunginosia. Tällaiset asiat pistävät silmään, viitaten edelliseen kirjoitukseeni Perussuomalaisista ja siitä, kuinka he kosiskelevat vähäosaisia katteettomilla lupauksilla.

Oli miten oli, mielenkiintoiset vaalit luvassa. RKP:n listalla huomioni herätti veteraanivaikuttaja Jörn Donner. Hän oli sitoutumaton. En aio häntä äänestää, tietenkään, mutta mielenkiintoinen mies tämä Donner. Tässä lyhyitä havaintoja vaalimainoksista. Lopetettava on, luento alkaa kohta.